Zetorikuume kun valtaa mielen, niin se ei anna rauhaa sitten päivällä eikä yöllä.

Olin hankkinut noin puolitoista vuotta sitten zetor 25 K:n vuosimallia 1957 ja sillä ajellut useita kilometrejä sekä osallistunut moniin tapahtumiin, kunnes takaraivossa alkoi takoa, että kyllä taloon pitää toinen Zetori saada kun noita innokkaita uusia zetorimiehiäkin on  kasvamassa.

Ja ei kun tuumasta toimeen, siinä tuli nettiä selattua useampi viikko ja keltaiset pörssit tuli aika tarkkaan luettua kunnes sopiva Zetorikandidaatti lopulta Lapinjärveltä löytyi. Oman osan ajasta tietenkin vei asian markkinointi talon naisväelle, jotka kuitenkin melko nopeasti asialle lämpeni. Ja ei muuta kun auton keula eräänä toukokuun päivänä kohti Lapinjärveä ja Zetoria tutkimaan…

Zetorin omistaja oli talon vanhaisäntä joka oli jo vuosia sitten luovuttanut tilan pojalleen ja poika ei kuulemma tuntenut vetovoimaa Zetoria kohtaan, joten tilan puutteen vuoksi traktori oli päätetty laittaa myyntiin.

Kone oli seissyt konehallin perukoilla ja näin ollen säilynyt kohtuullisessa kunnossa. Isännän hyvä ystävä oli traktorin maalannut 10-15 vuotta sitten, mutta värisävy vanteiden osalta ei ollut osunut ihan nappiin. Tarkemman tutkimisen jälkeen kone laitettiin käyntiin ja sitten vaan koeajolenkille. Kaikki oleellinen toimi, vaikkakin kone näytti huohottavan jonkin verran, josta pääteltiin sylinterien olevan ajan saatossa hieman väljähtyneen, mutta sehän on zetorissa pikkuvika!

Ja ei muuta kun kova kaupan vääntäminen ja tinkaaminen käyntiin ja niinhän Zetor 25A -55 vaihtoi omistajaa. Seuraavana päivänä teimme uuden visiitin Lapinjärvelle, tällä kertaa kuorma-autolla ja niin Zetori matkasi uuteen kotiin Vammalaan.

Zetor 25 A vm. 1955  tallista ulos ajettuna, valmiina tarkempaan tutkiskeluun.

 

Zetori saapuu uuteen kotiin Vammalaan!

Tero Honkamäki