Lumipukuunen miäs Korpikuusen Kyyneliköstä täs tiarootti taannoon, notta Tyrwähän suunnalla olis Setoori-rintamalla liikehrintää. Olivat taukkaallehet kuulemma fälttien kans, jo ny, vaikka pakkaasta oli ollu riittämihin, nottei lumipukukaan tahtonu urkkivaa tekniikan ihimemmiästä vallittevasta jännityksestä hualimata lämmittää. Asiasta päätettihin ottaa kiiruhimmiten selevää, nottei vaan pääse syntymähän salaasta tiatovuatua.

-Ajelin varooksi tualla perättömällä pirssillä nuata Pohojoos-Satakunnan oikoosempia teitä Karviasta Kankahanpäähän. Ihimettelin jo Karvian kirkonkylän jäläkehen Partakylän tiähaaras, notta mitäkö ettiivät möyritystä mettästä valakooset miähet, viheriä pipo pääs? Kaikki vähäkil lenko ja kiamuraanen koukku näkyy kiinnostavan. Korvaluaman koululta Varalaskupaikalle päin oli kaks kaharentoista tuuman tykkipatteria männikkökankahalla ja tulejjohtopaikalla komeeli Tyrwähän Zetooristien tulejjohtojoukkues karttoonensa. Olivat tykistöllä pehementänehet maaperää ikääntynehien möyränojastel löytämiseksi ja sen takia piänet viheriäpipooset miähet oli miinan haravien kans niir runsahin joukoon mettäs, myllerretys sellaases, liikkehellä.

-Lavialla ja Sampakosken ja Mylly- ja Niämenkylänkin patinehilla oli tiänvarren harhikoota haravootu mitallin....hm, tuata metallin toivos. Sellaanen seittemänkymmenen vuaren takaanen Raattehentiän tunnelma tuasta neliänelosen tiänvarren kuviosta tuli miälehen. Jäläkiä oli palio.

-Sitten jonkaam matkaa ennen Kiikan kirkonkylää on rautakasa risteykses, johona on viitta: "Sastamala". Niin hyypööttää siihen kahareksakymppinen mumma puusta teheryllä kottikärryllä julumaa sinistä rautakuarmaa. Kärrys oli kaks punaasta rautapyärää alla. Kysyyn, notta ulettuuko talavisota aikanansa tänne asti, kun miinaharavilla tiävvarrekkin tutkitahan, notta onko räjähtämättömiä. Ähellyksen keskeltä mumma ilimoottaa, notta auroja ollahan kokuamas, notta Aallon Kalle saa isoon pokaalin, pitää vaan ettiä hyviä purkuosia Vimpelin miähen kaatamiseksi ja Ojalam Markku ol luvannu niim pehemoosem maan kilipa-alueeksi, notta pohojalaaset ei arvaakkaan ottaa fälttihin paripyäriä joukkohon.

Tiärä täs nys sitten tällääsen reissun jäläkehen, mikä oli totta ja kuka sitä tuala kujav varsilla puhuu. Kivipellon kaatamisesta kyllä puhuuvat, mutta mestarin tiätäen jättääsin vähä tulukinnallekkin varaa. Kalle voi olla jo iskus ja se mennysyksyynen mittamiäskin saattaa antaa mitan toisihin käsihin ja nousoo tyyrihin lukohon maronluvut. Niin luulen.

Romukasa
Munakan aukioolta.