Kyllä täytyy sanoa, että oli melko vaikea ja työläs urakka kun joskus 2007 tuli vanha ”PAUKKU” talliin. Tilasin AKE:lta tiedot ja selvisi, että Paukku oli ollut joskus rekisterissä Aurassa. Sain kaverin kiinni ja kertoi setkan olleen hänellä vain kaksi vuotta. Sitten se oli myyty takaisin kotitilalle Oripäähän. Soitto sinne: Isäntä oli kuollut mutta poika muisti lykkineensä 10-vuotiaana lumia joka talvi juuri tällä setkalla. MAHTAVAA!!!!

Oli siinä jos jonkunmoista katsojaa ja renkaanpotkijaa, jotka olivat melko varmoja siitä, ettei tuo enää tosta lähtisi. Taisin olla ainoa, joka oli eri mieltä. Projekti venähti hiukan kun jouduin vuodeksi reissuhommiin, mutta sai sitten taas uutta tuulta kun sieltä tultiin.

Männät oli ihan jumissa ja putket jäätynyt halki. Männät lähtivät irti sentin palasina. Ensin porasin päältä männän reikiä täyteen ja sitten lekaa ja rautakankea. Putket otin irti ulosvetäjällä.

Setka oli rekisteröity 1977 ja poistettu 1979, eli ne vuodet jotka oli viettänyt Aurassa. Setka oli Aurassa saanut paljon uutta osaa ja oli hyvässä kunnossa palattuaan kotitilalle Oripäähän. Sinne sen tarina meinasi päättyä. Ihmeellisten ja selvittämättömien vaiheiden jälkeen se löytyi Tarvasjoelta konehallin päädyn takaa puiden keskeltä. Voi sitä surkeutta.

On ne setkan öljyt sitkeitä ja haisee niin setkalta kun vaan voi setkalta haista. Eikä lähde sitten millään pesuaineella. Aina iltaisin kun palasi sisälle niin kommentit oli ihan mukavia. Kiitokset kuitenkin vaimolle joka ymmärtää poikien harrastukset. Niin setori meni pätkiksi ja kaikki osat irrotettiin - myös vauhtipyörä (150 kg) yksin. Kaikki tiivisteet vaihdettiin ja jotkut osat hiekkapuhallettiin. Uusia osia tuli paljon. Tämä oli niin sanottu käyttöentisöinti.

Kyllä ne ekat sauhut oli mahtava kokemus. Kyllä joka konemies ne muistaa lopunikää. Kun on samassa tallissa ja setka alkaa tuuppaamaan savua ja yhtäkkiä pamahtaa. Muu porukka alkaa peruuttaa jännityksestä pakkia ja ottamaan ilmaa tallin ovelle. Mutta videolle se tuli ikuistettua. Harmiksi vaan kansi oli valuvikainen ja vesi lensi kattoon. Siinä meni muutama päivä, että saatiin uusi kansi ja homma uusiksi. Mutta kävi se yhdelläkin.

Ajattelin, että tästä tehdään oikein komia. Tässä se seisoo samassa kohtaa jossa meille talliin tuli. Sillon ei renkaat pyörinyt vaan laahasi pitkää mustaa vanaa. Olemus oli ankea. Mutta nyt. Eiköhän kehtoo kertoo, että kyllä se mun on!!! (vertaa ensimmäiseen kuvaan, otettu samasta kohtaa.)

On se kumma kun on ainoana ZETORISTINA ajellut Liedon asemalla, niin on ihmettelijöitä piisannut. Setkamies oli metsähommissa ja tuli hetken päästä mönkijällä paikalle. Sano: Kyllä mä olen ihan varma, että jostain täältä kyllä setkan pauke kaikui ja ei meinaan ollut ihan lähellä. Kyllä on meinaan hieno toi tyhjäkäynti (lonkutus). Olin kuullut, että lähistöllä olisi setkoja ja ei kun niitä katsomaan. Mutta se on sitten toinen tarina.

Erityinen kiitos Tero Honkamäelle ja Bengt-Erik Bengsenille!