Kattelin lumoontunehena tuata Jarin kyntökalustua. Solikin jo loivasiipisee malli vanahasta Viskarssin möyrästä, Setoorihan vaan on vihiriä, kun pari vuatta aikaasemmin viälä täälä Pohojanmaalla kaupattihin harmaata A-mallia ja sitä pyärältänsä puikkomallista möyrää, taikka fälttiä, kuinka vaan nyt taharotta sen sanua. Siinoli siipikin kun lusikan pesä, lyhyt ja jyrkkärintaanen. Ja tämä jäläkimmäänen versio on se, josta kiriootin tuala Isoonkyröön Zetoori zäföörien sivuulla naapuri Järvisalon ensi kokemuksista Setoorihin ja Viskarssin harmaanfärisehen möyrähän.

-Kyllä kulukaa tyrwähälääset mä viäläkin sen muistan, kun Järvisalo kaasuuttaa pihan ylitte harmaalla A-mallin Setoorilla ja ääntä oli, kun olis kolome Setooria yhtäaikaa pajattanu täysillä piänes pihapiiris, kun se kaartaa osuuskaupan kuarma-auton takaa liiverin etehen ja alakaa peruuttaa nopialla pakilla oviaukkua kohoren.

-Suuntimavirhes sanoosin...uus fältinsiipi lautaseinästä läpi ja pökää runkotoloppahan. Ei voi tykinlaukauskaan olla komiee, kun uus, maata kääntämätöön ja kiiltävä Viskarssin etusiipi kajahtaa Setoorin runttaamana poikki. Ja se "Satupekan" pajatus vaipuu kualemaa henkiväksi, uutta kotkahrusta kaipaavaksi ontumiseksi, kun isäntä harmistunehena vetää kaasuvinttaa piänemmälle. Ja ne kahareksan silimäparia ympärillä, siinä liiverin nurkas suremas komiaa, poikki mennyttä uutta siipiä.

-Vaan oli Kitinojalla Järven Arveen pajalla lääket vauriohon; oli peräsalolaanen päältä vauhritettava viirensaran amppeerin hitsi. Mestari pisti palaan välihin sauman, eikä sitä saumaa enää koskaan aukaastu, vaikka möyrä välihin oli pahooskin paikoos kuakulla