Selasin näitä Tyrwään Zetoristien kotisivun kuvasarjoja ja pysähdyin minulle hyvinkin tutun pihapiirin sykähdyttävään näkymään: Koko Zetor-traktoreiden vihreyttä ja viljankultaa, kasvun ja sadon värejä ylistävä traktoriperhe kuvattuna Tyrwään vanhankirkon kallioisella piha-alueella. Siinäkö jotain vastakohtaisuutta - ei toki, päinvastoin. Uskovan ihmisen arkinen apu, traktori, eikö sillekin saa suoda paikka kirkonmäeltä. Olivathan siellä aikanaan hevosetkin, työjuhtia nekin, ihmisen elävä apu ennen tekniikkaa.
-Hevonen tai traktori, molemmilla monenlaista käyttöä työjuhtana, kyläilyn kyyditsijänä, kuin kirkkoreissuillakin ja aina mukana muutamia, joille jalan kulkeminen ei enää kovinkaan luonnistanut. Ei eletty vielä likikään liikkumisen tätä päivää. Eikä niissä kirkkoreissuissa ollut mitään poispantavaa; oli ihmisten keskinäisen yhdessäolon juhlaa, niin kirkkomatkalla, kuin itse kirkossakin ja kaikilla, ainakin vielä silloin suuren, kansaa koetelleen tragedian muistot kovin selkeinä mielissä. Kirkkoon oli aihetta käydä monellakin ja monesta syystä. Niin kuin nyt teillä Tyrwään Zetoristeillä, vaaliessanne vanhempienne ja esi-isienne arvokasta perintöä.
-Te tyrwääläiset tunnette toki Pohjanmaan, sen historiankin kukin tavallanne. Samanlainen kulkuneuvo traktori oli näilläkin lakeuksilla, toki hevonen myös kuului kirkkoväen ajopeleihin pitkään. Nyt vain on tapahtunut suuri muutos, jostakin syystä kirkkokansaa vain ei enää kerry ja he, jotka aikanaan täyttivät taajat penkkirivit, ovat jo kauan olleet sen kotikirkon viereisen kalmiston nurmen alla. Talvisena pyhäaamuna kaiken huomaa parhaiten; uudessa lumessa löytyy kotiinpaluun jäljet jostain yölliseltä retkeltä, mutta kirkkoa kohti kaartuvia jälkiä ei valitettavasti enää useinkaan näe. Siksi perinteen vaalimiseen tulee uusia alueita ylläpidettäväksi näille toimeliaille kerhojen vastuunkantajille
-Lapualla oli juuri pari viikkoa ennen juhannusta vanhojen auto-, moottoripyörä, ym. harrastajien kirkkopyhä. Ja kuten asiasta uutisoitaessa sanottiin: "Kirkkoon voi lähteä, vaikka sillä vanhimmalla leikkuupuimurilla, traktoreista nyt puhumattakaan." Näin laajat raamit oli tuomiorovasti Juha Ikola kirkkokansalle kulkuvälineeksi antanut. Ja kun Lapualla jotakin tehdään, niin väki on liikkeellä runsaslukuisesti.
-Lopuksi omakohtainenkin huomio. Isäni niitti vanhalla isorenkaisella K-mallilla rahtia koko 1950-luvun traktorin hankkimisesta lähtien, vuodesta 1954 aina vuoteen -68. Niittäjää olisi tarvittu aina ja mieluummin pyhänä, mikä muuten olisi sopinut, mutta esteeksi asettui Ylistaron silloinen kirkkoherra, lääninrovasti Arvi Malmivaara. Kitinojan kylässä on oma kirkkonsa, johon autoilija Kamppinen kyyditsi rovastin toimitusta suorittamaan. Malmivaara tunsi vielä vanhanakin kaikki rippilapsensa ja siinähän se kompastus olikin. Isäni vain kieltäytyi lähtemästä pyhänä niitolle, koska hän luki rovastin ajatukset, että "tuollaisiksiko pyhätyöläisiksi minä olen kaikki rippilapseni opettanut". Malmivaara kyllä otti siitä koulutuksestaan syitä omillekin harteilleen, mutta kun se ankaruus ei vaikuttanut poikiin aikanaan, niin pojat sitten kunnioittivat vanhaa rippi-isäänsä monesti hyvinkin omaleimaisella tavalla, mutta kuitenkin aidosti ajan tavan mukaan.
-Mutta kun kaiken pitää elämän kiertokulussa muuttuman, niin jäi niitotkin, jos kohta pyhisin sitten viimeisinä vuosina illansuussa hiljakseen raksuteltiin Agrostroij;lla, mikä kone vieläkin on hahmollaan ja aikanaan varsinaisesti Zetorin perään rakennettu. Ja kun se auringonlaskun hetki alkaa lähestyä, itseä ja itse kutakin vuorollaan, niin onhan se pieni hetki tämänkinkaltaiselle muistelulle paikallaan.
Kiitos teille kaikki tyrwääläiset, Zetorista tai sen puuttumisesta huolimatta. Minullakaan ei pötkötä, se pörrää, tuo pian 35-vuotias 5911, mutta kulkee taas kotoisissa töissä, kun kuski viihtyy vaihteeksi taas kotona. Nähkääs, se tuo lama.... !
Matti Hirvilammi
Ylistaro