Soli viiskymmentä luvun aluus, kun neliäv-viiren ikäähnä tuvam porstuasta kattelin, kum Miilun-Santeri tuli Juho-veliensäk kans, jokoli muutoon Ylistaron asemaseurulla kansakoulunopettajana, Kariallaharesta kylyvööltä. Soon niin elävänä jääny miälehen, notta piirtämähän pystyysiv viäläkin siitä hetkestä kuvan. Setoori oli niitä kapiapyärääsiä korkeeta konehia, jokka ensimmäähnä alakoo vasta yleestyä nopiempahan.
-Kitinojalla oli Ristimäjes samallaanen vuanna -52 kaupooteltu, samoon Kukkamäjen Viliolla. Vaikka ne oli likempänä, niin niitei nähäny niin useen, notta tua Miilun-Santerin Setoori teki sev varsinaasej järkytyksen, kus se tullajyskyttää pellolta oman koron ohitte viävää tiätä poispäin.
-Kotonakaan ei kukaam mitään puhunu ja moltihin velien ja toiskan poikien kans aivan pimennos asioosta. Toiskam-Matilla oli saviprunni, josta se oli ajanu savia liiverillaattian maatäytteheksi. Siälä kuapalla meitoli viis poikaa uittamas liarukoota ja motipääsammakoota, kun ehtoolla neliäj jäläkehen alakoo mettätiältä kuulua tasaanen pätkötys. Siihej jäi liarukkaan uittaminej ja pinkaasti kattomahan uutta Setooria, mikä kaartookim meirän pihahan. Kyllä sitä käpäältihij ja nuuhkittihi monehel laihin. Ja potkittimim pyärähän, nottonko ilimaa vai umpikummia.
-Suurta aarresta viätihin välikkölatohon suajaha, mutta viirakkorumpu oli jo laulanu kylälle, notta leviäpyäräänen Setoori on tullu, soon tuatu ajamalla Ylistarosta. Eihän tällääset salas pysyny ja niin alakoo väkiä tulla, kun parempahankit tapahtumahan. Tyävälinehiä ei ollu, niij jokaan keksii, notta ohan taloos Viskarssin Kymppi, se kettingin päähäj ja Mettävainiohon. Jokahinev viarahista miähistä ajoo voorollansa ja toiset tyyräs möyrää. Akat ei piitannu ajaa, ne katteli vaaj ja kantoovat termospulloos väjellen kaffia, oli toki nisuaki.Se mettävainio oli sellaane kymmenen aarim pelto kuusimettäs ja arvaatta, notta siäloli sääskiä juhannuksej jäläkeesellä viikolla tuhottomasti. Melekoosta vihtoomista se sääskien toriunta oli kun melekeen sata kyläläästä huiskutteli, kuka mitäkiv vihtaa.
Se päivä oli silloon 27. kesäkuuta 1954. Siitähän Setoori on sitten ollu vetojuhtana, toki puimakoneenpyärittäjänä oli välillä sininen toisem merkkinen, mutta silloonkin on Setoori ollu hallitteva merkki, kun nykyjäänkin.
Notta kesän ja sen moninaasten juhulaan orotusta vaan kaikillen lukijoollen "näinä ankeena aikoona" niinku yhyres aikansa rotestilaulus Helismaa toi kantansa juluki -60-luvun aluus.